Avantoon, avantoon!

Sää on helposti miinus 15 astetta Celsiusta. Päällään vain villainen hattu ja uimahousut Dave kävelee tyynesti kohti puisia, lumen ja jään päällystämiä tikkaita, jotka katoavat alas avantoon.

Avantoon, avantoon!

Muutamien syvien henkäysten jälkeen hän kiipeää hiljaa alas ja uppoaa kaulaan asti musteensiniseen veteen. Avantoa lukuun ottamatta Päijänne, Suomen toiseksi suurin järvi, on jäässä. Poljettuaan muutaman sekunnin vettä, hän ui pienen kierroksen pois tikkaiden luota ja takaisin. Voiko se todella olla noin vaivatonta? Avantouinti on pitkään kiehtonut Lola Akinmade Åkerströmiä – se, kuinka helposti suomalaiset menevät jääkylmään veteen. Voiko hänkin löytää sisäisen sisunsa? Nyt on Lolan vuoro. Hän laahustaa mielestään epäelegantisti pitkin laituria, kävelee paljain jaloin lumella kavahtaen jokaisella jäisellä askeleella. Tikkaiden kylmiin metallisiin kaiteisiin tarttuminen saa hänet käyttämään voimasanaa. Laskeutuessaan alas hänen jokaista askelta rytmittää ”oh shit!” -huuto, kylmä vesi tuntuu kuin pienien puukkojen iskuilta jaloissa. Tuntemus on kiduttava ja kammottava mutta kuitenkin samanaikaisesti virkistävä. Alun läpitunkeva tunne muuntautuu kuin ihoa pisteleviksi neuloiksi, jollain lailla miellyttäväksi, kuin akupunktiota. Lola ei ole kuitenkaan varma, että haluaa puukottavaa tunnetta rintakehäänsä aivan vielä, vaikka se kuinka rentouttavaa olisikin. Tultuaan pois avannosta kahdesti, jottei saisi sydänkohtausta, hän tyytyy kahteen vyötäröön asti ulottuvaan pulahdukseen. Kyseessä on hänen ensimmäinen yrityksensä avantouida Suomessa. Kehonsa heittäminen huolettomasti jääkylmään veteen on hänen mukaansa alku suomalaisen sanan ”sisu” ymmärtämiselle; se tarkoittaa itseasetettujen henkisten ja fyysisten rajojen rohkeaa ylittämistä.  

Suomalainen perinne

Vuosisadat kovissa talviolosuhteissa selviytymistä synnyttävät sinnikkyyttä, sellaista, joka voi heittää itsensä vähäpukeisena jäätyneeseen järveen ilman pihahdustakaan. Sukupolvien ajan vaalittu kulttuurin läheisyys luontoon tarkoittaa, että suomalaiset puskevat – ja rankaisevat – itseään ulkoilmassa.

Ajatellessaan sisun henkilöitymää Lola ajattelee ärhäkkää suomalaista ystäväänsä Inna-Pirjetta Lahtea, joka on uinut joka aamu ainakin viimeisen viiden vuoden ajan, lähtien merelle kivikkoiselta rannalta huhtikuusta marraskuuhun. Joulukuusta maaliskuuhun hän ui ”vain” kahdesti viikossa jääkylmässä vedessä. ”Se on hyvä tapa aloittaa päivänsä, saada energiat virtaamaan”, Inna-Pirjetta vakuuttaa. ”Sillä on myös vaikutus terveyteeni, koska immuniteettini on paljon vahvempi.” Hän huomauttaa, että kun ulkona on tuulista ja myrskyisää, vaatii paljon tahdonvoimaa – eli sisua, Lola tulkitsee – edetä. ”Mutta tunnet olosi niin raikkaaksi ja hyväksi ja valmiiksi uuteen päivään, tuntien, että mikä tahansa on mahdollista.” Inna-Pirjetan energia on selkeä todiste hänen sanojensa puolesta, mutta tarkkailtuaan englantilaisen Dave Brettin seesteistä uintia Lola tajuaa, että sisua voi jalostaa ajan kanssa eikä se ole luonnostaan suomalaista. ”Suomeen jää helposti koukkuun, kun pääsee sisun makuun”, Dave kertoo. Asuttuaan Suomessa viimeisen kolmen vuoden ajan seikkailu- ja matkabloggaaja käyttää jokaisen tilaisuuden uidakseen talvikuukausina. ”Suomesta voi tulla hyvin pimeä ja masentava, mutta avantouinti pitää käynnissä vaikeina kuukausina”, hän sanoo.

Tutkimukset tukevat havaintoja

Useat tieteelliset tutkimukset tukevat Daven havaintoja. Kylmään veteen kastautuminen auttaa laskemaan verenpainetta, vahvistaa immuniteettia ja vapauttaa aivoissa endorfiineja, jotka parantavat kivunsietokykyä ja aiheuttavat euforian tunnetta, mikä puolestaan toimii luonnon omana masennuslääkkeenä. Avantouintia on arvostettu Suomessa ainakin 1600-luvulta alkaen ja ensimmäiset asialle omistautuneet kerhot on perustettu 1900-luvun alussa. Nykyään avantouintipaikkoja ja rekisteröityneitä kerhoja on yli 260. Esimerkiksi Uunisaaren talviuintiseuralla on noin 220 jäsentä. Pelkästään Helsingissä on ainakin 14 paikkaa, joissa voi pulahtaa hyiseen veteen. Talviuimakausi alkaa yleensä lämpötilan pudotessa miinus kymmeneen asteeseen.

Tutkimukset tukevat havaintoja

Lisäksi jokainen, jolla on tontillaan pääsy järveen tai merenlahteen, voi kairata jäähän reiän moottorisahalla, kaivaa jään pois lapiolla ja tehdä oman jäisen uima-altaansa. Avantouinnin säännöt ovat melko yksinkertaiset: päätä ei tule laittaa veden alle ja vartalo pitää aina pitää niskan tai rintakehän tasolla. Muuten olennaista on vain hengittää syvään ja laskeutua hitaasti tikkaita pitkin avantoon.