Kokemuksia tukholman maratonilta

Bloggaaja Sylvie osallistui Tukholman maratonille vuonna 2015. Maratonille ei kannata osallistua kylmiltään vaan valmistautua huolella laaditun treeniohjelman avulla.

Sylvie keskittyi viikoittaisiin tavoitteisiin ja pidensi juoksumatkoja hitaasti viikonloppuisin. Puolivälissä treeniohjelmaa hän osallistui myös Liverpoolin puolimaratonille. Hän suosittelee lyhyemmälle matkalle osallistumista maratoniin valmistautuville, sillä se piti hänen motivaationsa korkealla ja auttoi henkisesti käsittelemään maratonin mittaista haastetta. Sylvien treeniohjelma perustui löyhästi Virgin London Marathonin treeniohjelmaan, jossa suositellaan juoksemaan noin neljästi viikossa ja pidentämään matkaa pikkuhiljaa 17 viikon kuluessa. Ohjenuorana Virgin London Marathonin treeniohjelma oli hyvä, mutta Sylvie huomasi pian, että juoksemisen määrä oli hänelle liikaa. Hän alkoi panikoida: Kuinka hän voisi ikinä juosta maratonin, kun jo lyhyemmät matkat aiheuttivat särkyjä ja loukkaantumisia? Liiallisen treenaamisen aiheuttamat oireet koettuaan Sylvie vähensi viikoittaisten juoksulenkkien määrää neljästä kolmeen. Hän käytti puhelimessaan New Route -nimistä applikaatiota, joka auttaa suunnittelemaan reittejä matkan halutun pituuden mukaisesti. Vastaavia applikaatioita löytyy lukuisia. Sylvie juoksi yleensä yhden lenkin keskellä viikkoa, yhden perjantaisin ja pisimmät lenkit sunnuntaisin. Matkojen pidetessä hän vähensi juoksulenkkien määrää vielä kahteen viikossa ja harjoitteli kestävyyttä kuntosalilla. Kun matkat pitenevät, on tärkeää kiinnittää huomiota ravintoon ja nesteytykseen. Sylvie huomasi, että karkkien tai rusinoiden avulla hän sai lenkeillä tarvitsemansa energian. Hän suunnitteli lenkeille myös pysähdyksiä kaupassa, jotta sai energiajuoman nesteytykseen. Pisimmällä treenimatkallaan, joka suuntautui Yorkshiren kukkuloille, hän pyysi poikaystäväänsä tuomaan puolimatkaan banaanin ja urheilujuoman. Sylvie vakuuttui, että banaanit ovat parasta ravintoa juoksijoille. Ne ovat helposti syötäviä, antavat heti energiaa ja niissä oleva kalium ehkäisee kramppeja.

Kisapäivä koittaa

Tukholman maraton alkaa vasta kello 12, joten koko aamun voi käyttää valmistautumiseen ja syödä rauhassa. Sylvien ystävät, jotka ovat juosseet Lontoon maratonin, sanovat, että on rankkaa herätä kello viisi aamulla, että ehtii varmasti syödä tarpeeksi kaloreita kisaa ajatellen. Kisapäivänä ei tulisi kokeilla mitään uutta. Sylvie suhtautui ohjeeseen hyvin vakavasti ja söi edellisenä päivänä saman päivällisen kuin oli syönyt kotona ennen pidempiä juoksulenkkejään ja suosikkiaamiaisensa eli puuroa mantelimaidolla, banaaneilla ja vaniljaproteiinilla. Hän joi myös kupillisen Morning Matcha -juomaa kookosöljyllä.

Kisapäivä koittaa

Kisapäiväksi oli luvattu ja sadetta ja Tukholmassa todella satoikin. Sylvien mukaan sateessa juokseminen oli kuitenkin miellyttävämpää kuin paahtavassa auringonpaisteessa olisi ollut. Juoksijoiden lähtiessä liikkeelle syntyi tahtia hidastava pullonkaulatilanne, mikä tasoittui, kun juoksijat etenivät leveille kaduille. Tukholman maratonin reitti tekee ympyrän, mikä miellytti Sylvietä, koska hän tiesi mitä odottaa toiselta kierrokselta. Västerbron siltaa on kuvattu reitin suurimmaksi nousuksi. Silta kurottautuu Södermalmilta Långholmenin ja Riddarfjärdenin ylitse Mariebergin kaupunginosaan Kungsholmenille.  Sylvien mielestä haastavinta Tukholman maratonilla oli puiston läpi menevä osio. Tunti oli pitkä, rankka ja kylmä, sade tuntui erityisen armottomalta eikä reitin varrella ollut katsojia hurraamassa juoksijoille. Sylvietä huvitti, että useammassa kohdassa puistoa oli ruotsalaisbändejä laulamassa klassista kasarirockia kuten Bon Jovia. Järjestäjät eivät jaa tankkauspisteillä pullotettuja juomia vaan muovimukeja. Puolimatkassa juoksijoille annetaan suolakurkkuja energianlähteeksi. Sylvie sai kuitenkin perheeltään juomia ja banaaneja. Reitti kiertää uudestaan Västerbron sillalle, jolle nousu on jyrkkä. Juoksijoiden välillä oli tällä kertaa paljon enemmän tilaa ja väsymys käsinkosketeltavaa. Sylvien painoharjoittelu tuntui tässä vaiheessa toimineen, sillä hän tunsi itsensä tarpeeksi vahvaksi jaksaakseen nousun ja juosta toiselle puolelle Chiquita-banaanien energiapisteelle. Sylvie uskoo, että banaanit olivat pääsyy sille, ettei hän saanut jalkoihinsa kramppeja maratonin loppuvaiheessa. Kun Sylvie viimein kääntyi Olympiastadionille juostakseen viimeiset 200 metriä, hän tunsi olonsa voitokkaaksi. Hän kiihdytti kohti maaliviivaa ylpeänä saavutuksestaan – hän ei vain juossut loppuun ensimmäistä maratoniaan vaan teki niin alle neljässä tunnissa.