Mike tysonin loistelias nyrkkeilyura 1

Kuvittele mielessäsi Tappajain tunnusmusiikki ja horisontissa vaahtopäitä veden päällä viiltävä selkäevä. Leikitkö kuollutta vai koetatko iskeä lähestyvää petoa kuonoon? Onnea yrityksellesi. Mike Tyson saapui raskassarjaan kuin valkohai rantaan lyövän aallon alla. Kuolleet silmät, jotka pystyivät kuitenkin porautumaan lävitsesi. Ja nuo hampaat valmiina maistamaan verta. Seuraavana nähtiinkin eloton ruumis kanveesissa haukkomassa henkeään.

Mike tysonin loistelias nyrkkeilyura 1

Tyson edusti sitä, mitä nyrkkeilymaailma oli odottanut aina Sonny Listonin poistumisesta lähtien kaksi vuosikymmentä aiemmin. Kolme vuotta Listonin kuoleman jälkeen vuonna 1970 New York Times kirjoitti, että nyrkkeilyn raskassarja jäi kaipaamaan hänen pelottavaa pahuuden tunnettaan. Amerikkalainen urheilutoimittaja Bud Collins puolestaan kirjoitti, että Sonny on mörkö, jota hän jäi kaipaamaan.George Foremanin varhaisen 1970-luvun versio, joka iski ihmisiin reikiä, eikä hänen 1990-luvun versionsa, joka muistutti enemmän isoisääsi, täytti tämän aukon hetkellisesti. Mutta Muhammad Ali kesytti julman Foremanin kuten hän oli kesyttänyt julman Listonin kymmenen vuotta aiemmin. Ja kun Ali nosti hanskansa naulaan, asiat muuttuivat tylsiksi.

Larry Holmesilla oli tekniikka mutta ei karismaa

Larry Holmes oli Alin aiempi sparrauskaveri, jolla oli hieman hänen taitojaan, mutta vähän hänen karismaansa. Siinä välissä, kun hän voitti raskassarjan maailmanmestaruuden vuonna 1978 ja menetti sen Michael Spinksille vuonna 1985, Holmes saavutti maineen yhtenä historian teknisesti parhaimpana mestarina sekä yhtenä vähiten inspiroivana. Holmesin mestaruusaikoina promoottori Don King, jonka Holmes kerran kuvaili vihaavan ottelijoita, otti raskassarjan mestaruuden hallintaansa, minkä tutkiva journalisti Jack Newfield paljasti myöhemmin Don Kingistä kertovassa kirjassaan.Sen jälkeen, kun Michael Dokes, jota King oli kohdellut kuin omaa lastaan, menetti WBA-mestaruutensa eteläafrikkalaiselle Gerrie Coetzeelle vuonna 1983, King astui hänen tyrmätyn kehonsa yli halatakseen uutta mestaria. Dokes upposi yhä syvemmälle kokaiiniriippuvuuteen ja muutamia vuosia sen jälkeen hän vajosi kerjäämään Kingiltä rahaa, ilmeisesti tuloksettomasti.

Aikakautta parhaiten kuvannut ottelu käytiin kuitenkin Tim Witherspoonin ja Greg Pagen välillä vuonna 1984. Vaikka ottelu käytiin vapaana olevasta WBC-mestaruusvyöstä, Page oli niin lannistunut Kingin kohtelun takia, että hän hädin tuskin treenasi ottelua varten. Sen jälkeen, kun Witherspoon voitti ottelun kiistanalaisella tuomaripäätöksellä, vyön luovuttanut Holmes kertoi nähneensä enemmän toimintaa seuratessaan vanhojen naisten pelaavan kolikkopelikoneita.

Epäonnistunut kapina

Kun Witherspoon palasi Kingin harjoitusleirille, rahat olivat niin vähissä ja tunnelma niin alhaalla, että mestari yritti käynnistää vallankumousta. Muihin leirillä olleisiin ottelijoihin kuuluivat muun muassa entinen maailmanmestari Leon Spinks ja Tysonin tulevat vastustajat Mitch Green, Pinklon Thomas sekä viimeinen Alia vastaan otellut nyrkkeilijä Trevor Berbick. Heillä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi motivaatiota runsaan pilvenpolton vuoksi.

Epäonnistunut kapina

Witherspoon kuvitteli, että hänen maailmanmestaruuden puolustuksensa Frank Brunoa vastaan tekisi hänestä lopulta miljonäärin. Mutta kun King oli tehnyt ”vaaditut vähennykset” hänen ottelupalkkiostaan, Witherspoonille jäi vain 90 000 dollaria. Haastajana ollut Bruno, joka tyrmättiin yhdennessätoista erässä, sai ottelusta 900 000 dollaria. Kun James Smith tyrmäsi Witherspoonin seuraavassa ottelussaan ensimmäisessä erässä, hän oli vain huojentunut saadessaan Kingin pois elämästään. Pari viikkoa myöhemmin hän sai häätöilmoituksen maksamattomien vuokrien takia. Kun raskassarja ajautui suvantovaiheeseen, nyrkkeilyn ystävät saivat annoksensa alemmista painoluokista. Laji säilyi hengissä neljän kuninkaan, Marvin Haglerin, Sugar Ray Leonardin, Thomas Hearnsin ja Roberto