Mike tysonin loistelias nyrkkeilyura 2

Tysonin tappio vuoden 1984 olympialaisten karsinnoissa esitettiin suorana televisiossa. Hän siirtyi ammattilaiseksi vuoden 1985 alussa, ja tuon vuoden aikana hän keräsi 15 voittoa, joista kaikki tyrmäyksellä ja niistä 11 ensimmäisessä erässä. Näihin aikoihin Tappajahain tunnusmusiikki alkoi soida nyrkkeilymaailmassa ja monien eri mestaruusliittojen mestarit alkoivat muuttua hermostuneiksi.

Mike tysonin loistelias nyrkkeilyura 2

New Yorkin pahamaineisimmilla alueilla vietetyn kamalan lapsuuden jälkeen Tysonin otti siipensä alle varteenotettava nyrkkeilyvalmentaja Cus D’Amato, joka oli valmentanut Floyd Pattersonin kaksi kertaa raskassarjan maailmanmestariksi. D’Amato näki varmasti uudessa suojatissaan paljon samaa kuin Listonissa, sillä myös Liston, joka löi Pattersonin kaksi kertaa yhden erän aikana kanveesiin, oli ollut rikollinen lapsuudestaan lähtien.D’Amatosta tuli Tysonin laillinen huoltaja ja hän yritti pitää Tysonin poissa vaikeuksista ja kapealla kadulla (vaikkakin hän joutui silloin tällöin selvittelemään asioita poliisin kanssa) ja muokkasi hänestä raivokkaan taistelukoneen. Kun D’Amato kuoli marraskuussa 1985 Tyson jatkoi sitä, mitä hän teki parhaiten, otteli raivoisasti.

Ensimmäinen televisioitu ammattilaisottelu

Tyson esiintyi ensimmäistä kertaa televisiossa ammattilaisena helmikuussa 1986 ottelussa lupaavaa tulokasta nimeltään Jesse Ferguson vastaan. 19-vuotias tulokas oli jo esiintynyt Sports Illustrated -lehden kannessa ja ennen kuin hän astui kehään ilman perinteistä kaapua, lyhyissä mustissa shortseissa ja ilman sukkia, yleisö oli haltioissaan.Lähinnä puhelinkoppia muistuttavassa kehässä Tyson pehmitti Fergusonin kuin lihakimpaleen. Kuudennen erän keskeytyksen jälkeen Tyson kuvaili viidennessä erässä lyömäänsä yläkoukkua, joka pudotti Fergusonin kanveesiin, että hän yritti osua Fergusonia nenänpäähän, koska hän yritti iskeä Fergusonin nenän ruston hänen aivoihinsa. Siinä missä Listonin pelottavaksi koettu julmuuden tunne oli liikaa monille varhaisen 60-luvun viattomampina aikoina, nykyiset nyrkkeilyn ystävät eivät saaneet tarpeekseen Tysonista. 178 cm pitkä ja satakiloinen häränniskainen paha poika, joka piti kyyhkysiä. Tilanne oli ihmeellinen.Hämmentävästi ainakin tämän päivän standardeilla mitattuna Tyson joutui ottelemaan 12 kertaa vuoden 1986 aikana, ennen kuin hän sai mahdollisuuden Berbicksin WBC-mestaruusvyöhön Las Vegasissa järjestetyssä ottelussa. Ottelu oli osa pudotusturnausta, jonka tarkoitus oli yhdistää kolme suurinta maailmanmestaruusvyötä, ja Berbick oli varma voitostaan. Hän sanoi antavansa Tysonille oppitunnin. Hän kertoi olevansa hyvin rentoutunut ja koki tilaisuuden parhaaksi hänelle koskaan sattuneeksi asiaksi.

Tyson ei näyttänyt saavan pientäkään oppituntia, sillä hän takoi Berbickiä suorillaan ja koukuillaan. Berbick ei näyttänyt kovin rentoutuneelta, kun Tysonin oikea käsi pudotti hänet kanveesiin. Eikä tilanne näyttänyt parhaalta Berbickille sattuneelta asialta, kun hän romahti kehän vierellä olleiden valokuvaajien päälle ennen kuin hän yritti päästä takaisin jaloilleen, kompastellen sivuttain ja pudoten jälleen lattiaan.Nyt koko maailma tiesi sen: Tyson oli niin paha, että hän saattoi pudottaa sinut kanveesiin kahdesti yhdellä iskulla. Ja hän pystyi iskemään sinut lattiaan alle kuudessa minuutissa. Ja nuorukainen oli vasta 20-vuotias, historian nuorin raskassarjan maailmanmestari.

Huippujen seurassa

Toimittajat nimesivät hänet oikeutetusti Johnsonin, Dempseyn, Louisin ja Alin kaltaisten suuruuksien joukkoon, mutta taistelukone alkoi jo olla epäkunnossa. Tyson näytti tuona iltana vihaiselta, ja se saattoi hyvinkin johtua hänen elimistössään velloneesta tippurista, joka vihloi enemmän kuin yksikään Berbickin isku. Seuraavassa heinäkuussa Tysonista tuli ensimmäinen kiistämätön raskassarjan mestari vuoden 1978 jälkeen. Vuonna 1988 hän pysäytti Holmesin neljässä erässä ja toisen entisen mestarin Michael Spinksin yhdessä. Seuraavana vuorossa oli Bruno vuonna 1989, ennen kuin kaikki alkoi sortua.Tyson koki kovia niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin, hänet tuomittiin vankilaan raiskauksesta, hän voitti maailmanmestaruuden takaisin, menetti sen, puri vastustajaltaan korvan irti ja menetti omaisuutensa. Mutta mikään ei voi pyyhkiä pois muistoa siitä, kuinka loistava taistelukone hän parhaimmillaan oli. Kuin nyrkkeilykehien tappajahai.

Huippujen seurassa