Miksi triathlon on niin mahtava laji?

Triathlon on monella tapaa erilainen kestävyyslaji, sillä suoritus on kestoltaan pitkä ja eri lajit vaativat oman tekniikkansa. Oman lisänsä tuo vielä lajien yhdisteleminen, sillä pyöräily uintimatkan jälkeen ja juoksu pitkän pyöräilyn jälkeen tuntuu varsin erilaiselta kuin yksittäisen lajin harrastaminen. Tämä toisaalta tekee lajista todella monipuolisen ja harjoittelusta hauskaa. Triathlon on siitäkin hieno laji, että se sopii monenlaiselle harrastajalle. Lajia voi harrastaa laihdutusmielessä, kohottaa kuntoa omaan tahtiin ja asettaa itsensä ylittämiselle tavoitteita. Kilpailla voi saman tasoisia tai saman ikäisiä vastaan ja toki triathlonissa pääsee etenemään juuri niin pitkälle kuin itsellä rahkeita riittää. Kilpailumatkojakin löytyy aina lyhyistä pyrähdyksistä täyspitkään Ironmaniin asti. Lisäksi triathlontreeneissä ja kisoissa on perinteisesti hyvä tunnelma ja yhteishenki, joten tämä käy myös mukavasta vapaa-ajan aktiviteetista.

Ensimmäisenä haasteena uintiosuus

Ensimmäisenä haasteena uintiosuus

Triathloniin siirrytään usein jonkin muun lajin parista ja varsin usein aikuisiällä. Näin tein itsekin, kun kaipasin monipuolisuutta juoksuharrastukseen. Ensimmäiset triathlon-kokeilut tapahtuivat vuonna 2009 ja tästä on tultu melkoinen matka eteenpäin. Muistan, kuinka paljon jännitin ensimmäistä lajikokeilua, sillä erityisesti uinti tuntui todella vaikealta. En ollut koskaan oppinut kunnollista uintitekniikkaa ja luonnonvedessä se tuntui korostuvan, joten ensimmäinen kokeilu oli melkoista räpistelyä, enkä jaksanut uida harjoituksissa koko matkaa. Tästä sain kuitenkin kipinän opetella vihdoin kunnolla uimaan ja tästä olen ollut iloinen monessa muussakin yhteydessä.

Uintitekniikkaa kannattaa treenata, jotta uimiseen saa varmuutta. Triathlonkisoissa uintilähdöt ovat monien mielestä lajin ikävimpiä hetkiä, sillä veteen rynnätään suurena porukkana ja saat melko varmasti jonkun kyynärpäästä kylkeen ja jonkun jalan suuhusi. Ainakin vettä loiskuu ympäriinsä ja joudut uimaan hetken aikaa todella ahtaassa välissä. Tässä kohtaa rauhallisena pysyminen auttaa todella paljon ja tietenkin juuri se, että ei jännitä erikseen itse uintisuoritusta. Nykyään se sujuu jo minultakin, vaikka edelleen pidän uintia heikoimpana osa-alueenani. Uintiosuutta auttaa kuitenkin paljon se, että sekä harjoituksissa että kisoissa käytetään märkäpukua, joka suojaa veden kylmyydeltä ja tekee uimisesta hieman kevyempää. Luonnonvesissä kuin voi toisinaan joutua uimaan myös aallokossa. Märkäpuvun alle monet pukevat valmiiksi jo pyöräilyvaatteet, jotta seuraavassa kohdassa voi vain kiskoa puvun pois, laittaa kengät jalkaan ja hypätä pyörän päälle.

Triathlon on todella monipuolista kuntoilua

Triathlon on todella monipuolista kuntoilua

Itse aloitin triathlonin ihan kuntoilumielessä. Olin juuri täyttänyt kolmekymmentä ja huomasin, ettei melko säännöllisestä lenkkeilystä huolimatta kunto ollut ihan sitä mitä toivoin. Triathlon valikoitui kokeilulajiksi oikeastaan vahingossa, sillä huomasin lenkin varrella ilmoituksen ilmaisesta kokeilupäivästä juuri sopivana viikonloppuna. Kipinä tarttui heti ensimmäisistä treeneistä ja tässä suurena apuna oli tosi mukava ja kannustava treeniporukka. Jo ensimmäisten treenien jälkeen huomasin, että tämä laji vastaa myös haluuni treenata monipuolisesti koko kroppaa. Oli meinaan aika hellänä lihakset seuraavana päivänä.

Ryhmätreenit sitouttavat priorisoimaan harjoittelun

Triathlonin eri osa-alueita voisi hyvin treenailla yksinäänkin, mutta minulle sopivat paremmin yhteistreenit. Niistä ei tule yleensä lipsuttua, sillä sitoutumiseni on paljon vahvempaa kun tiedän muiden odottavan. Jotenkin ryhmätreenit on helpompi perustella itselleen myös muiden kiireiden edelle, joita lapsiperheessä kyllä riittää. Olemme silti saaneet aikataulut sumplittua ja treenit merkitään kalenteriin hyvissä ajoin etukäteen. Samalla huomaan jaksavani arkea huomattavasti paremmin.

Ryhmätreenit sitouttavat priorisoimaan harjoittelun

Ryhmätreenien toinen etu on, että samalla pääsin helposti opettelemaan oikeat tekniikat ja ryhmän kautta löysin myös sen uintikurssin. Tällä hetkellä harjoittelen noin kymmenen tuntia viikossa ja nautin yleensä joka hetkestä. Uuden harrastuksen myötä tavoitteet ovat täyttyneet eli olen paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin elämässäni. Ennen useinkin vaivanneet niska- ja selkäkivut ovat kadonneet. On myös mahtava tunne, kun kroppa tuntuu voimakkaalta ja joustavalta ja eri lajit sujuvat helposti.

Kuntoilusta kilpakärpäsen puremaan

Pelkäksi kuntoiluharrastukseksi triathlon ei minulla kuitenkaan jäänyt, sen verran kilpailuvietti vie aina mukanaan. En ole aiemmin harrastanut kilpaurheilua, mutta nautin itseni haastamisesta esimerkiksi strategiataitoja vaativien pelien kautta ja pelaan mielelläni netissä shakkimatin tai kaksykkösen. Viihdyn pelien parissa edelleen, mutta kuntoa ne eivät pitäneet yllä ja rinnalle piti keksiä myös muuta tekemistä. Nyt triathlonin kautta huomasin kuitenkin itsessäni samaa tarvetta päästä kokeilemaan jatkuvasti uusia haasteita ja niinhän siinä kävikin, että ilmoittauduin ensimmäiseen puolimatkan kisaani jo puolen vuoden kuluttua harjoittelun aloittamisesta. Ja samoin kuin peleissä, huomasin etten tässäkään lajissa pidä häviämisestä. Ensimmäinen kisa toi kylläkin mahtavan itsensä ylittämisen tunteen, mutta samalla päätin keskittyä harjoitteluun tosissaan, sillä tajusin, että tässä lajissa haluan pärjätä paremmin.

Harrastamisesta lähti myös varusteintoilu

Harrastamisesta lähti myös varusteintoilu

Innostuksen myötä harrastuksesta tuli myös hieman kalliimpi, mutta niinhän näissä tapaa käydä. Vanha maantiepyöräni alkoi tuntua aikansa eläneeltä ja satsasin kerralla parempaan kiituriin. Se kannatti, sillä pelkästään paremman pyörän avulla pyöräilyosuuteni nopeutui useilla minuuteilla. Samalla innostuin myös työmatkapyöräilystä, joten turha hankinta parempi pyörä ei missään nimessä ollut.

Juoksutossuja kuluu melkoista vauhtia, eikä jalalleni valitettavasti sovi mikään erityisen edullinen merkki. Tässä en kuitenkaan halua säästää, sillä erilaiset vammat ovat varsin yleisiä tässäkin lajissa, enkä halua kuormittaa jalkojani liikaa huonojen kenkien takia. Aluksi lainasin seuran kautta märkäpukua, mutta muutaman kuukauden jälkeen totesin, että oma on tässä kohtaa mukavampi. Märkäpuku onneksi kestää käyttöä, joten sitä ei tarvitse olla koko ajan uusimassa. Perhe ei ilahtunut kasvavasta harrastusvälinemäärästä muutenkin rajoitetuissa säilytystiloissa, mutta pienillä insinööriratkaisuilla näistäkin ongelmista selvittiin. Haluan kuitenkin korostaa, että alkuun harrastuksessa pääsee mainiosti ilman sen kummempia erikoisvarusteita ja aloittelijoiden kilpailuihinkin voi hyvin lainata mm. märkäpuvun. Jos laji yhtään kiinnostaa, suosittelen lämpimästä kokeilemaan!